Pohdiskelin tuossa taannoin kenen on sanonta" elämän virran uppotukkeja". Höpötellessäni törmäsinkin sanontaan"elämän meren uppotukkeja". Tästä alkoi raivoisa pohdinta mitä mikin tarkoittaa. Omaan pienen karvatupsun alle järjestelin asian näin:
Elämän virran uppotukkeja
Elämän virran on pakko olla jotain ainut laatuista ja henkilökohtaista. Ja siellä virran tyrskyissä ja tummissakin vesissä lymyilee näitä uppotukkeja,jotka aika ajoin osuu kohdalle.Ja tarjoavat sattuman varaista jälkeä pehmeästä kolhusta aina luita katkovaksi ja sielua repiväksi rysäykseksi. Mutta ilman niitä ei yksilö muovautuisi omaksi itsekseen,vaan jäisi hajuttomaksi ja mauttomaksi möhkäleeksi.
Koska vain arvet,kolhut ja mustelmat.Saavat niinkin tyhmän eläimen kuin ihmisen pysähtymään ja arvioimaan itseään,joka taas palkitsee ja motivoi myös itsensä kehittämisellä ja kehittämiseen.
Tosin myös jos ajatellaan virtaa ja oletetaan että virta on joki. liittyy tähän myös osuvasti ajatus suvannoista. siis joissahan on suvantoja pieniä lahdelmiako ne nyt on.Mutta pointtina sellanen huonosti virtaava kohta.
Näihin suvantoihinhan kertyy kaikkea roskaa ja moskaa joka omalla painollaan hidastaa virtaa entisestään. Kuten elämässäkin tulee ajoittain vaikeita aikoja,jolloin tuntuu että paskaa sataa joka suunnalta ja saa rämpiä apinan raivolla eteenpäin.
Mutta oikella asenteella ja ajatuksella moska lähtee purkaantumaan tai sen läpi pääsee rämpimällä. tosin kuka milläkin on liikkeellä virrassa vaikuttaa siihen miten vaikeita nämä kohdat on.
Jos laskettelet kellunta puvussa virtaa.Joutuu todennäkoisesti ottamaan kovaa osumaa uppotukeilta useammin . mutta suvannoista selviää helpommin.
Kun taas jos on liikkeelläjoillain isolla ja vakaalla veneellä. uppotukin osumat tuntuu pehmeemmiltä ja kovat osumat on harvassa. mutta suvannosta läpimeno onkin jo ihan oma projektinsa.aikaa ja tupakkia palaa.Tosin siinä koskaa repiessä on aikaa fundeerata huolella.
Suvannoissa kuitenkin tapahtuu eniten itse pohdiskelua ja kehitystä. Eli tärkeitä nämäkin. Omalla tavallaan ns.hengähdys taukoja.
Voihan tosin varrelle sattua puhtaita ja kirkasvetisäkin suvantoja joissa sydän palaa halusta ja riemusta. Voi vain nauttia ja ihmetellä luojan tekosia.
Elämän meren ajopuut
ajopuu on ihminen ja meri ympäröivä maailma.
Ajopuut ajelehtivat päämäärättömästi virtojen mukana.Törmäilet,kolhivat,ajautuvat toisiinsa. Ajoittain kulkevat samassa nipussa kunnes erkaantuvat omille teilleen. Joskus palaten toisinaan kadoten tiettömiin.
meri tarjoaa lukuisi virtoja ja mahdollisuuksia ajelehtia.On lämmintä ja lepposa, Kylmää ja myrskyisää. Hienointa on että, aina on mahollisuus seuraavassa risteyksessä lumpsahtaa virrasta virtaan.
Tosin välillä joka paikassa myrsky soi ja puut kolisee.Välillä rikkoen toisiaan.
Mutta mielenkiintoinen kysymys on merien roskalautat joihin voi takertua. osa pääsee irti. Kun taas toisten kohtalo on naputeltu niille sijoille.
Auki olevia kysymyksiä.
Mitä nämä roskalautat konkreettisesti tarkottavat, tai siis mitä ne ovat?
Jos puroista tulee jokia ja joista meriä. ollaanko me kuitenkin jo joessa ajopuita? silloin tarinalla olisi looginen järjestys eikä pointti paljon hukkuis.
